Eturauhassyöpä

Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä: vuonna 2011 Suomessa todettiin n. 4720 eturauhassyöpää. Potilaiden keskimääräinen sairastumisikä on 70 vuotta.

Eturauhassyöpädiagnoosien määrä on kaksinkertaistunut 90-luvun puolivälistä, mutta vuoden 2005 jälkeen määrän kasvu on tasoittunut. Syynä diagnoosien lisääntymiseen oli pääasiassa PSA-testin (PSA eli prostataspesifinen antigeeni) käytön voimakas lisääntyminen. Arviolta lähes 80 %:lla yli 80-vuotiaista miehistä on eturauhassyöpä, vaikka tauti ei aiheuttaisi heillä lainkaan oireita. Koko väestöä koskevien PSA-seulontatestien hyödyistä kiistellään, koska suurin osa iäkkäiden miesten eturauhassyövistä on hyvin hidaskulkuisia, jolloin hoidosta voi koitua heille enemmän haittaa kuin hyötyä.

Eturauhassyöpä on hormoniriippuvainen kasvain. Sen syntyyn vaikuttavat syyt tunnetaan vain osittain. Hormonaalisilla ja ravintotekijöillä uskotaan kuitenkin olevan merkitystä taudin kehittymisessä. Periytyvä alttius liittyy vain 5-10 %:iin eturauhassyövistä.

Oireet

Eturauhassyöpä on varhaisvaiheessa usein oireeton. Mikäli paikallinen eturauhassyöpä aiheuttaa oireita, niistä tavallisimpia ovat virtsaamiseen liittyvät vaivat: virtsaamisvaikeus, virtsasuihkun heikentyminen ja tihentynyt virtsaamistarve (myös öisin). Valtaosassa tapauksista näiden oireiden taustalla on kuitenkin hyvänlaatuinen syy, useimmiten eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu. Eturauhassyövälle tunnusomaista on oireiden nopea ilmaantuminen ja paheneminen, toisin kuin hyvänlaatuisessa eturauhasen liikakasvussa.

Noin viidesosalla potilaista ensimmäiset oireet aiheutuvat luuston etäpesäkkeistä. Silloin tavallisin oire on kipu.

Taudin määritykseen käytettävät tutkimukset

Eturauhassyöpää epäiltäessä lääkäri tunnustelee eturauhasta peräsuolen kautta. Näin saadaan tietoa eturauhasen koosta, kiinteydestä ja mahdollisista kyhmyistä.

PSA-verikokeen arvo suurenee eturauhassyövässä lähes aina, tosin arvo voi suurentua merkittävästi myös eturauhasen hyvänlaatuisessa liikakasvussa. Poikkeava PSA-arvo johtaa jatkotutkimuksiin, joista tärkein on eturauhasen koepalatutkimus.

Peräsuolen kautta tehtävässä ultraäänitutkimuksessa (UÄ-tutkimus) voidaan arvioida eturauhaskasvaimen paikallista levinneisyyttä ja ottaa eturauhasesta koepaloja. Koepalat, yleensä 12 kappaletta, otetaan neulalla tietyn järjestelmän mukaan eturauhasen eri osista.

Mikäli eturauhasen koepaloissa on löytynyt syöpäkasvain, kartoitetaan mahdollisia luuston etäpesäkkeitä luuston isotooppitutkimuksella. Usein selvitetään myös taudin muuta levinneisyyttä vatsan UÄ-tutkimuksella tai tietokonetomografiatutkimuksella (TT-tutkimus).

Hoito ja ennuste

Osa paikallisista eturauhassyövistä kasvaa hyvin hitaasti, joten ne voivat ilman hoitoakin pysyä oireettomina tai vähäoireisina vuosien ajan. Pelkkä aktiivinen seuranta toistuvien kontrollikäyntien muodossa voi olla paras ratkaisu etenkin, jos muut sairaudet tai korkea ikä tekevät muista hoitotavoista riskialttiita.

Paikallinen eturauhassyöpä voidaan hoitaa poistamalla eturauhanen leikkauksessa. Leikkauksen vaihtoehtona on sädehoito, jolla pyritään tuhoamaan paikallinen kasvain ja tarvittaessa lähistön imusolmukkeisiin levinneet syöpäsolut. Sädehoidossa käytetään liitännäishoitona usein hormonaalista hoitoa, joka voidaan aloittaa 3-6 kk ennen sädehoitoa. Sen tehtävä on pienentää kasvainta ja mahdollisia imusolmukepesäkkeitä niin, että sädehoito tehoaisi mahdollisimman hyvin.

Jos syöpä on jo levinnyt muualle elimistöön, tarvitaan muita hoitoja. Noin 80 % potilaista hyötyy hormonaalisesta lääkehoidosta. Eturauhassyöpä on riippuvainen mieshormoneista (androgeeneista, joista tärkein on testosteroni), joten lääkehoidolla pyritään joko estämään testosteronin tuotanto kiveksissä tai sen vaikutukset kasvainkudokseen. Kivesten testoteronituotannon estossa myös kivesten poisto (orkiektomia) on edelleen mahdollinen hoitomuoto. Hormonaalinen lääkehoito voi hidastaa taudin kulkua tai pysäyttää taudin etenemisen jopa vuosiksi. Hoidon melko yleisiä haittavaikutuksia ovat sukupuolisen halun ja/tai erektiokyvyn heikentyminen, kuumat aallot, hikoilu ja luiden haurastuminen.

Eturauhassyövällä on taipumus muuttua jossain vaiheessa hormonihoidosta riippumattomaksi (ns. kastraatioresistentti eturauhassyöpä). Silloin hyväkuntoisia potilaita voidaan hoitaa solunsalpaajilla. Eturauhassyövän etäpesäkkeitä ilmenee tavallisimmin luustossa. Luustoetäpesäkkeisen syövän hoitoon liitetään usein bisfosfonaatti, joka hidastaa luuston aineenvaihduntaa ja vähentää siten luustotapahtumien, kuten luunmurtumien ja luustokipujen, esiintymistä. Luustokipuja voidaan hoitaa myös sädehoidolla. Uudet androgeenisynteesin estäjät ja entistä tehokkaammat antiandrogeenit ovat myös osoittautuneet lupaaviksi kastraatioresistentin eturauhassyövän hoidossa.