Munuaissyöpä

Munuaissyöpien osuus kaikista syövistä oli vuonna 2011 noin 3 %. Tautiin sairastui tuolloin n. 970 henkilöä, miehet hieman useammin kuin naiset. Munuaissyövän esiintyminen kasvaa iän myötä, keskimääräinen ikä diagnoosihetkellä on 60-65 vuotta.

Munuaissyövän aiheuttajista ei ole kovin tarkkaa tietoa. Tupakoinnin tiedetään lisäävän sairastumisriskiä, ja vaara suurenee poltettujen savukkeiden määrän ja tupakoimisvuosien lisääntyessä. Tällä hetkellä työperäisistä altisteista selvin yhteys munuaissyöpään on asbestilla. Munuaissyövän riskitekijöitä ovat myös lihavuus ja ylipaino - tosin ylipaino vaikuttaa naisten sairastumisriskiin vahvemmin kuin miesten. Munuaissyöpään voivat liittyä myös monet harvinaiset, perinnölliset sairaudet, esimerkiksi von Hippel-Lindaun tauti. Munuaissyövän ehkäisyssä tärkeää olisi lopettaa tupakointi ja vähentää ylipainoa. Hedelmien ja vihannesten syömisen on todettu pienentävän kaikkien virtsaelinten syöpien riskiä.

Munuaissyöpää on useita eri alatyyppejä. Aikuisilla yleisin näistä on kirkassoluinen munuaiskarsinooma, joita on noin 70 % diagnosoiduista munuaissyövistä. Seuraavaksi yleisimmät munuaissyöpätyypit ovat papillaarinen munuaiskarsinooma sekä kromofobinen munuaiskarsinooma. Yleensä munuaissyöpä todetaan vain toisessa munuaisessa, mutta noin 2 %:lla potilaista munuaissyöpä löydetään molemmista munuaisista samanaikaisesti. Kirkassoluisessa munuaiskarsinoomassa on usein muutos VHL-kasvunrajoitegeenin (von Hippel-Lindau) ilmentymässä, minkä seurauksena munuaissolut tuottavat ylimäärin verisuonien uudiskasvua lisääviä kasvutekijöitä. Näiden muutosten vuoksi munuaissyöpä on hyvin runsaasti verisuonitettu kasvain ja sopiva kohde verisuonten uudismuodostusta estäville lääkeaineille.

Oireet

Paikallisesti levinnyt munuaissyöpä aiheuttaa yleensä oireita, joista tavallisimpia ovat kipu, verivirtsaisuus, tunnusteltavissa oleva kyhmy ja laihtuminen. Verivirtsaisuus on yksi ensimmäisistä oireista. Veren tihkumista virtsaan voi aluksi olla mahdotonta havaita paljaalla silmällä. Taudin edetessä virtsa voi muuttua näkyvän punaiseksi. Verivirtsaisuuden esiintyminen voi vaihdella, kuten myös sen kivuliaisuus. Välillä se voi olla kivutonta, välillä voi ilmetä jo varhaisvaiheessa kouristavia vatsakipuja verihyytymän kulkeutuessa virtsanjohtimen läpi. Munuaissyövän muut oireet voivat olla alkuvaiheessa hämääviä ja ilmetä esim. suolisto-oireina tai korkeana verenpaineena. Osa kasvaimista voi tuntua tunnustelemalla kylkikaarta.

Lisääntyneiden kuvantamistutkimuksien vuoksi jopa puolet munuaissyövistä löytyy sattumalta rutiinitarkastuksissa tai muiden sairauksien vuoksi tehdyissä tutkimuksissa. Tuolloin ennuste on usein tavallista suotuisampi, koska tauti ei ole vielä päässyt leviämään.

Munuaissyövän myöhäisoireisiin kuuluvat jatkuva kipuilu ja laihtuminen. Etäpesäkkeiden aiheuttamat oireet riippuvat niiden sijainnista, esim. luustoetäpesäkkeet voivat tuntua selkäkipuina ja keuhkometastaasit hengenahdistuksena.

Taudin määritykseen käytettävät tutkimukset

Yleinen varhaisvaiheen löydös on veri virtsanäytteessä (hematuria). Verivirtsaisuuteen voi kasvaimen lisäksi olla monia muitakin syitä, minkä vuoksi tarvitaan lisätutkimuksia. Verikokeissa näkyy usein anemia, samoin valkosolut ja lasko (ns. "senkka") voivat olla koholla.

Jatkotutkimuksissa yhdistellään eri kuvantamismenetelmiä, jotka yhdessä antavat kattavan kokonaiskuvan taudista ja sen levinneisyydestä.

Munuaisten kaikukuvauksella (ultraäänikuvaus) saadaan hyvä kuva munuaiskasvaimen koosta ja sijainnista. Usein jo kaikukuvaus on riittävä selvitys ennen leikkausta. Munuaisten varjoainekuvauksella voidaan selvittää munuaisten rakennetta ja toimintaa. Ennen sairastuneen munuaisen poistoa on tärkeää selvittää terveen munuaisen toimintakyky. Tätä voidaan tutkia myös munuaisten tietokonekuvauksella (tietokonetomografia, TT). Joissakin tapauksissa voidaan käyttää magneettikuvausta.

Taudin levinneisyydestä saadaan tarkkaa tietoa vatsaontelon tietokonekuvauksella, jonka avulla voidaan löytää mahdolliset etäpesäkkeet. Keuhkokuva kuuluu luonnollisesti alkututkimuksiin, mutta nykyään vatsaontelon kuvaukseen yhdistetään usein myös rintaontelon tietokonekuvaus. Taudin mahdollista leviämistä luustoon selvitetään tarvittaessa luuston isotooppikartoituksen (luustokartta) avulla.

Hoito ja ennuste

Paikallisen munuaissyövän hoito

Paikallisessa syövässä koko munuaisen poisto leikkauksella (nefrektomia) on usein parantava hoito, mikäli kasvain on munuaisia ympäröivän munuaiskapselin sisällä eikä ole levinnyt munuaiskapseliin. Leikkauksessa poistetaan myös munuaista ympäröivä rasva ja paikalliset imusolmukkeet. Mikäli kasvain on pieni ja sijainniltaan sopiva tai potilaalla on vain yksi toimiva munuainen, voidaan joskus tehdä vain munuaisen osapoisto.

Paikallisen munuaissyövän hoidossa ei käytetä liitännäishoitoja.

Levinneen munuaissyövän hoito

Kasvaimen edettyä munuaiskapseliin vaara syöpäsolukylvöstä vatsaonteloon on merkittävä, ja tuolloin päädytään joskus leikkaushoidon jälkeiseen sädehoitoon. Sädehoitoa voidaan käyttää myös munuaissyövissä, jotka ovat leikkaushoidon ulottumattomissa, lähinnä kivun ja verivirtsaisuuden helpottamiseksi.

Potilaan hoito päätetään aina yksilöllisesti potilaan kokonaistilanteen perusteella. Levinneen munuaissyövän lääkehoitona on aiemmin käytetty immuunivasteen tehostajia. Solunsalpaajista saatava apu munuaissyövän hoidossa on tutkimusten perusteella ollut valitettavan vähäinen.

Munuaissyöpä on biologiansa takia hyvä kohde kasvaimen verisuoniston kasvua estäville, ns. antiangiogeenisille hoidoille. Viime aikoina munuaissyövän hoitoon onkin saatu uusia tällaisia lääkkeitä.

Verisuoniston kasvua estävänä hoitona voidaan antaa vasta-ainehoitoa tai tyrosiinikinaasin estäjiä. Vasta-ainehoito annetaan laskimonsisäisesti, ja vaikutus perustuu vasta-aineen sitoutumiseen verisuonten endoteelikasvutekijään. Suun kautta annettavat tyrosiinikinaasin estäjät vaikuttavat useisiin verisuonitukseen ja syöpäsolujen kasvuun ja leviämiseen osallistuviin valkuaisaineisiin, ns. tyrosiinikinaaseihin. Tyypillisiä haittavaikutuksia näille lääkkeille ovat verenpaineen nousu, voimattomuuden tunne, ihoon ja maha-suolikanavaan liittyvät haittavaikutukset, muutokset verisoluarvoissa sekä heikentynyt haavojen paraneminen.

Toinen munuaissyövän hoidossa käytettävä uusi lääkeaineryhmä ovat mTOR-valkuaisaineen toimintaa syöpäsoluissa estävät lääkkeet. Näitä on sekä suun kautta että laskimonsisäisesti annosteltavina. Näille lääkkeille tyypillisiä haittavaikutuksia ovat väsymys, maha-suolikanavaan, ihoon ja hengityselimiin liittyvät haittavaikutukset, veriarvojen muutokset ja infektiot.

Ennuste ja seuranta

Munuaissyövän ennuste on paras, jos kasvain löytyy sattumalta pienikokoisena. Myös levinneen syövän hoidossa voidaan uusilla tehokkaammilla hoidoilla saavuttaa hyviä tuloksia.

Leikkaushoidon jälkeen potilaita seurataan yleensä n. 5 vuoden ajan. Munuaissyöpä voi kuitenkin uusiutua vielä hyvinkin pitkän ajan, jopa 30 vuoden kuluttua. Toisaalta silloin tällöin nähdään potilaita, joilla todetaan jo munuaissyövän ensidiagnoosin aikaan etäpesäkkeitä, mutta joilla sekä itse kasvain että etäpesäkkeet katoavat seuranta-aikana. Tuolloin vaikuttavat elimistön omat puolustusmekanismit, joiden yksityiskohdista ei vielä nykyäänkään tiedetä kovin paljoa.