Syövän tukihoidoilla tarkoitetaan hoitoja, jotka tähtäävät itse sairauden tai sen hoitojen aiheuttamien oireiden lievittämiseen. Tukihoidoilla pyritään varmistamaan potilaan hyvinvointi niin hoidon aikana kuin hoitojen jälkeenkin.
Solunsalpaajahoidon aikana esiintyy usein pahoinvointia ja ruokahalun heikkenemistä. Pahoinvointia pyritään ehkäisemään antamalla pahoinvointilääkettä juuri ennen solunsalpaajahoitoa. Jos pahoinvointia esilääkityksestä huolimatta esiintyy, voidaan lääkitystä jatkaa vielä kotona. Ruokahalun palauttamiseksi kannattaa kääntyä ravitsemusterapeutin puoleen. Ravitsemusterapeutilta saa ohjeita hyvän, energiapitoisen ruokavalion laatimiseksi.
Solunsalpaajahoito voi aiheuttaa myös veren valkosolujen liiallista vähenemistä, mikä voi johtaa vastustuskyvyn heikentymisen vuoksi bakteeritulehduksiin. Luuytimen valkosolutuotantoa voidaan tarvittaessa kiihdyttää ihon alle pistettävällä lääkkeellä.
Syöpäkipuun on saatavilla useita lääkevaihtoehtoja. Kivut saadaan lähes poikkeuksetta hallintaan, vaikka joskus oikean lääkityksen löytäminen vaatiikin useampaa lääkekokeilua. Myös sädehoito voi lievittää kipua tehokkaasti, etenkin jos kyseessä on luuston etäpesäkkeiden aiheuttama kipu.
Mikäli solunsalpaajahoito jatkuu pitkään, voi veren hemoglobiinipitoisuus pienentyä huomattavasti, mikä voi ilmetä suorituskyvyn heikentymisenä. Tällöin voidaan tarvita verensiirtoja tai veren punasolujen tuotantoa lisäävää erytropoietiinia.
Syöpään sairastuneelle on tärkeää tarjota psyykkistä tukea uudessa, vaikeassa elämäntilanteessa. Tukea tarjoavat toki lähiomaiset ja ystävät, mutta usein myös keskustelu asiaan perehtyneen terapeutin kanssa voi keventää henkistä taakkaa ja auttaa suuntautumaan eteenpäin. Tietoa psyykkisistä tukimuodoista ja vertaistukiryhmistä voi saada esimerkiksi syöpäjärjestöjen kautta . Tietoa tukimuodoista pyritään tarjoamaan syöpäpotilaille jo varhain taudin toteamisen jälkeen.